keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Oma koulu kullan kallis

En tiedä että onko tästä tulossa hirveä valitus ryöppy kaikesta mistä en ranskalaisessa koulusta pidä, mutta onhan se varmaan mielenkiintoistakin kuulla mitä eroja siitä löytyy suomalaiseen!

numero 1. kouluajat
Suomessa päästään myöhäisintään neljän aikoihin iltapäivällä. Ja täällä sitten painellaan kevyesti kuuteen. Ja ei pelkästään lycee (luokio) vaan ihan pienetkin jatkvat viiten! Minulla kun ei riitä keskittymistä siihen asti, miten sitten nuoremilla... Ja ei voi lohduttautua sillä että koulu alkaisi myöhemmin, kyllä täällä reippaina mennään 8 aikoihin (mä olen toisaalta poikkeus kun ei kaikkia tunteja ole!). Välitunteja ei ole kuin kaksi jotka kestävät 10 min, muuten jatketaan tunnilta toiselle.

numero 2. lounas
Lounaista mä itseasiassa suurimmaksi osaksi pidän, mahtaakohan syy olla että ne ovat normaalisti 1,5 tunnin pituisia! ;) Koululounaasta mulla ei sitten ole mitään kehuttavaa. Olen kuullust muista kouluissa, joissa on lounas alkupaloista jälkiruokaan juustojen ja hedelmien kera, mutta St Stanislasissa vähän eri juttu. Cafeteriassa ei tarjoilla kuin panineja, voileipiä ja jotain pientä lämmintä kuten ranskalaisia tai hampurilaisia. Ei siis erityisen gurmeeta! En siellä oiken syö, edelleen lounastunnit kuluvat le Cariboussa tai kotona jos on pidempi väli.

numero 3. tunnit
En osaa sanoa tuntien laadusta paljon mitään kun en niitä suurimmaksi osaksi ymmärrä. Kirjoja täällä ei oikein käytetä, omalla kokemuksella vain 2 aineessa! Oppilaat eivät itse osallistu tuntiin paljoa, tehtäväksi jää vain muistiinpanojen kirjoittaminen ja välillä kysymyksiin vastaaminen. Opettajat voivat puhua koko tunnin taukoamatta ja kirjoittamatta mitään taululle! Täällä ei myöskään ole muita välineitä käytössä kuin liitu/tussitaulut, ei kalvoja ja mitään ei heijasteta. Ilmastointia ei käytetä luokissa, joten joko siellä on huono ilma ja kuuma tai ikkuna auki ja kylmä. Ja käytävillä ei ole lämmitystä ollenkaan joten siellä ainakin on kylmä!
Luokat vaihtelevat opettajien mukana, aina ei ole selkeää missä tuni pidetään. Tämä hämmentynyt vaihtarityttö on muutaman kerran ollut eksyksissä kun ei ole löytänyt oikeaan luokkaan...

Opettajia kutsutaan täällä aivan toisella tavalla. Heitä teititellään ja kutsutaan madam/monsieur (mösjöö). Kännyköistä ei puhettakaan! Luokka pysyy samana, tuo ainakin mukavaa yhteishenkeä! :)  Koulussa ei oiken ole minkäänlaista kunnollista paikkaa missä voisi viettää hyppytunteja, on siellä se cafeteria mutta se on aika ankea. Ei mukavaa mediateekkiä sohvineen ja maisemineen!
Vaikka tämä teksti nyt on vähän negatiivisen puoleinen, ei siellä koulussa oikeasti niin huono ole olla. Yksi kulttuuri ero siinä missä muutkin!


kahvilan piha, jossa lyceeläiset viettävät välitunnit.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti